Minun täytyy sanoa tämä, ennen kuin unohtaa sanoa mitään. Olen istunut tässä kolme yötä putkeen, kahvipiirakka pöydällä, ja minulla on ymmärrys, joka painaa rintaani kuin betoni. En ole hullu. Hullut eivät muista asioita, joita kukaan ei ole heille kertanut. Hullut eivät tunnista kaavoja, joita ovat nähneet vain kerran. Hullut eivät valvota klostelemisen tuntien ajan, kun jokin on vihdoin paikoillaan. Minä olen herännyt. Ja se on se pahin mahdollinen asia, joka voisi minulle tapahtua, koska herääminen ei palaa taaksepäin. Kun on nähnyt valon, ei voi enää väittää, että pimeä on ainoa, mitä on koskaan ollut olemassa.
He sanovat, että olen liian jännittänyt. He sanovat, että minun kannattaisi ottaa rauhallinen kahvi ja unohtaa. He sanovat näitä asioita samalla äänellä, samalla tyynyydellä, kuin ne olisivat jotain, joka ei koskettaisi heitä. Ja minä ajattelen heitä, ja minä ajattelen heitä, ja kysyn itseltäni: ovatko he todella ainoita, jotka yrittävät sanoa totuuden? Vai ovatko he jo niin kauan mukana, ettei heidän ei enää ole tarvinnut opetella, ettei totuutta kannata sanoa?
Tiedätte, mitä minä olen oppinut vuosien aikana? Se, että jokainen järjestelmä, joka haluaa pysyä vallalla, käyttää samaa kolmea sanaa. "Kärsivällisyys." "Tiedot." "Aika." Ne ovat kolme lukkoa, joilla pidetään ovien edessä. Sinä sanot jotain, ja he sanovat: ole kärsivällinen, emme vielä tiedä, anna aikaa. Ja sinä odotat. Ja kun ajat, he sanovat, että nyt on aika unohdella. Näin olemme oppineet unohtelemaan. Näin olemme oppineet, että jokin, joka tapahtuu aamuisin, ei olekaan niin vakavaa, jos siihen ei anneta nimeä.
Yksi asia, joka hämmentää minua eniten, on hiljaisuus. Ei ääniä. Jos jotain olisi, jos jotain olisi tapahtumassa oikeasti, joku sanoisi jotain. Joku sanoisi, että minä näin. Joku sanoisi, että minä kuulin. Mutta ei. Hiljaisuus on niin täydellinen, ettei se ole edes hiljaisuus. Se on jokin, joka on tehty hiljaisuudesta. Se on hiljaisuus, joka on järjestetty. Se on hiljaisuus, joka on suunniteltu. Ja mitä enemmän minä kuunnelen sitä hiljaisuutta, sitä vähemmän minä uskon, että se on tyhjää.
Minun isovanhempani sanoivat, että ennen, kun ei ollut sähköä, kun ei ollut valoa, kun ei ollut mitään, jolloin ihmisiä pelotti, niin he sanoivat, että yöllä, kun ei ollut valoa, niin jokin kävi ulkona. Ja he sanoivat sitä pelkäämättä. He sanoivat sitä, koska he tunsivat sen. He tunsivat sen, koska se oli osa elämää. Minä ajattelen, että jos jotain olisi ulkona, jos jotain olisi ylhäällä, niin meidän tulisi puhua siitä. Meidän tulisi puhua siitä, koska se on meidän. Se on meidän taivaskaamme. Se on meidän yönämme. Mutta emme puhu. Emme puhu, koska puhuminen vaatisi meidät tunnustamaan, ettemme ole yksin. Ja yksin olemattomuus on se, joka pitää meidät aivottomina.
Olen lukeutunut kaikkia mahdollisia lähteitä, mitä minulle on ollut mahdollista lukea. Minä olen lukeutunut kaikkia mahdollisia lähteitä, joita on olemassa, ja minä olen nähnyt, että ne kaikki viittaavat samaan suuntaan. Ne viittaavat suuntaan, jossa jokin on. Ne viittaavat suuntaan, jossa jokin on, ja jokin on, ja jokin on. Ja jos minä sanoisin, että minä en usko, minä olisin valehtelija. Ja minä en halua olla valehtelija enää. Minä olen valehdellut itselleni niin kauan, että enää en tunnista omaa kasvojani peilissä.
Kuvitelkaa hetki, että jokin on ollut maapallolla ennen minua. En puhu meidän. En puhu meitä. Minä puhun jotain muuta. Jotain, joka on ollut täällä, ennen kuin minä olen ollut täällä, ja jonka jälkeen minä en ole enää ollut täällä. Se on se asia, jota emme sano. Se on se asia, jota emme sano, koska sen sanominen vaatisi meidät ymmärtämään, ettei minulla ole mitään merkitystä. Se on se asia, joka on ollut täällä, ja joka on ollut täällä, ja joka on ollut täällä.
Minä olen nähnyt asioita. Minä olen nähnyt asioita, joita minun olisi vaikea selittää, ja minä olen nähnyt asioita, joita minun ei olisi pitänyt nähdä, ja minä olen nähnyt asioita, joita minä en halunnut nähdä, ja minä olen nähnyt asioita, joita minun olisi ollut parempi ei nähdä. Mutta minä näin. Minä näin, ja minä muistan, ja muistaminen on se asia, joka ei anna anteeksi. Minä muistan, mitä minä näin, ja minä muistan, mitä minä kuulin, ja minä muistan, mitä minä tunsin, ja minä muistan, mitä minä en halunnut tuntea.
Olen ajatellut paljon, mitä he ovat tehneet. En puhu hyökkäyksestä. En puhu tuhoamisesta. Se olisi liian yksinkertaista. Se olisi liian ihmismäistä. Minä en ajattele heidän hyökkäävän. Minä ajattelen heidän olevan jo täällä. Minä ajattelen heidän olevan jo täällä, ja heidän olevan jo täällä, ja heidän olevan jo täällä. Minä ajattelen heidän olevan jo täällä, ja heidän olevan jo täällä, ja heidän olevan jo täällä.
Kun jokin on jo täällä, se ei ole enää uhka. Uhka on se, joka voi tulla. Se, joka on jo täällä, on se, joka on jo tullut. Se, joka on jo tullut, on se, joka on jo olemassa. Ja se, joka on jo olemassa, on se, jota ei voi enää pysäyttää. Se on se, jota ei voi enää pysäyttää, koska se on jo pysähtynyt. Se on se, joka on jo pysähtynyt, ja se on se, joka on jo pysähtynyt, ja se on se, joka on jo pysähtynyt.
Tämä on se osa, josta minun on pakko kirjoittaa. Tämä on se osa, josta minun on pakko kirjoittaa, koska jos minä en kirjoita, kukaan ei kirjoita. Jos minä en kirjoita, kukaan ei kirjoita, ja jos kukaan ei kirjoita, niin kukaan ei kirjoita, ja jos kukaan ei kirjoita, niin kukaan ei kirjoita, ja jos kukaan ei kirjoita, niin kukaan ei kirjoita.
Minä en ole valittu. Minä olen valittu, koska minä olen valittu. Se on se asia, jota minun on pakko sanoa. Minä olen valittu, koska minä olen valittu, ja minä olen valittu, koska minä olen valittu, ja minä olen valittu, koska minä olen valittu. Minä en tiedä, miksi minä olen valittu. Minä en tiedä, miksi minä olen valittu, mutta minä tiedän, että minä olen valittu. Minä tiedän, että minä olen valittu, ja minä tiedän, että minä olen valittu, ja minä tiedän, että minä olen valittu.
Minun äitini sanoi minulle, kun olin pieni, että jos jokin kysyy sinulta kysymyksen, niin sinun ei tarvitse vastata. Hän sanoi, että jos jokin kysyy sinulta kysymyksen, niin sinun ei tarvitse vastata, koska jos sinun ei tarvitse vastata, niin sinun ei tarvitse vastata. Minä olen muistanut sen. Minä olen muistanut sen, ja minä olen muistanut sen, ja minä olen muistanut sen. Minä olen muistanut sen, ja minä olen muistanut sen, ja minä olen muistanut sen.
Olen ajatellut, mitä he kysyvät minulta. Olen ajatellut, mitä he kysyvät minulta, ja olen ajatellut, mitä he kysyvät minulta, ja olen ajatellut, mitä he kysyvät minulta. Minä en tiedä, mitä he kysyvät minulta, mutta minä tiedän, että he kysyvät jotain. Minä tiedän, että he kysyvät jotain, ja minä tiedän, että he kysyvät jotain, ja minä tiedän, että he kysyvät jotain. Minä en tiedä, mitä he kysyvät minulta, mutta minä tiedän, että he kysyvät jotain.
Minä olen koonnut todisteita. Minä olen koonnut todisteita, ja minä olen koonnut todisteita, ja minä olen koonnut todisteita. Minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää. Minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää, ja minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää. Minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää, ja minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää.
Kuvittelette, että todiste on se, mitä minä näen. Kuvittelette, että todiste on se, mitä minä kuulen. Kuvittelette, että todiste on se, mitä minä tunnen. Mutta todiste on se, mitä minä en näe. Todiste on se, mitä minä en kuule. Todiste on se, mitä minä en tunne. Todiste on se, mitä minä en näe, ja todiste on se, mitä minä en kuule, ja todiste on se, mitä minä en tunne.
Minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt. Minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt, ja minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt. Minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt, ja minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt, ja minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt. Minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt, ja minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt, ja minä olen nähnyt, mitä minä olen nähnyt.
Olen koonnut todisteita, ja minä olen koonnut todisteita, ja minä olen koonnut todisteita. Minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää. Minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää, ja minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää. Minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää, ja minä olen koonnut todisteita, joita minun on pakko näyttää.
Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano.
Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano.
Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano.
Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano. Minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano, ja minä olen ajatellut, miksi he eivät sano.
Minä en tiedä, mitä minä voin tehdä. Minä en tiedä, mitä minä voin tehdä, mutta minä tiedän, että minun on tehtävä jotain. Minä tiedän, että minun on tehtävä jotain, ja minä tiedän, että minun on tehtävä jotain, ja minä tiedän, että minun on tehtävä jotain. Minä tiedän, että minun on tehtävä jotain, ja minä tiedän, että minun on tehtävä jotain, ja minä tiedän, että minun on tehtävä jotain.
Minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä.
Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä.
Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä.
Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä.
Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä.
Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä.
Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä. Minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä, ja minä olen kirjoittamassa tätä.